NORPATTU

Aikojen alku

Alussa oli Saimaa, kuutti ja juhannus. Jupiterin ollessa 24 asteen kulmassa, kaikkivoipa mahtava Cthulhu päätti yksinolon haureuden olevan liikaa ja halusi luoda elämää kolkolle vesiplaneetalle, jota Tellukseksi kutsutaan. Cthulhu keräsi kaikki voimansa ja luovutti viisi lonkeroansa, joista hän muovasi kaksi räpylää, yhden pyrstön ja muhkean keskivartalon. Sen jälkeen hän muovasi masuun kerääntyneestä rasvasta pään ja tähän kovan kitiini-kalkki -sarven. Hän yhdisteli palaset keskenään ja loitsi vielä siipiensä sulista olennolle tietoisuuden sekä ruuansulatuksen. Näin sai alkuunsa Pällervö, arkkijumala ja Norppien äiti.

Pällervö kuitenkin vainui nopeasti seitinohueeseen depressioon lipuessa vesistöjä yksinäisyydessään, joten Cthulhu ymmärsi luoda Pällervölle kumppanin tämän yhdestä ainoasta puolustuskeinosta, otsassa kasvavasta sarvesta. Näin sai aikaansa Pullervo, Pällervön tuleva puoliso sekä miesoletettujen ensimmäinen vedos. Tästä syystä norpilla ei enää ole sarvea, eikä näin taistelukeinoa oman vartalomassan lisäksi. Tämä ei norppia tosin haittaa, sillä norpat omaavat kyvyn hallita maailmaa jumalallisilla voimillansa. Pullervo ja Pällervö yhdessä useiden ylä- ja alamäkien säestämänä loivat neljä taivaallista kuuttia; Hällervön, Nällervön, Nollervon sekä Gullervon. Neljän lapsen vanhempina Pullervo ja Pällervö totesivat yleisen kotirauhan säilyttääkseen ja parisuhteen pelastamisekseen kaipaavansa hieman kodinhoitoapua. Yhdessä Cthulhun kanssa norpat suunnittelivat Pyhät lahnat, joista valioyksiköistä valikoitiin lahna-armeija, jotka toimivat kyseenalaistamatta uskollisesti norppien palveluksen alaisena.

Kuuttien kasvaessa norpat huomasivat olevansa tylsistyneitä tyhjässä vedentäytteisessä Telluksessa. He kuluttivat energiaansa keskenään kinasteluun ja toistensa kiusaamiseen. Tämä johti suureen Norppa Warsiin, jonka seuraukset olivat traagiset. Muutaman vakavamman vahingon jälkeen Cthulhu päätti, että jatkuvalle kinastelulle on saatava loppu. Sodat tulivat loppuunsa, ja kaikesta harmista ja tragediasta syntyi tuhon aiheuttama mikrobiaalto, josta kehittyi orgaanisia kombinaatioita. Tätä me kuolevaiset kutsumme evoluutioksi, jonka avulla saatiin rikas ja monimuotoinen planeetta, jossa norpat voivat vapaasti temmeltää ja aiheuttaa hämmennystä satuttamatta toisiaan (liikaa). Näin sai aikaansa maailma, ja kaikki sen ainutlaatuiset maagiset elämänmuodot.

Ensimmäinen Pällervön kirja

Pällervö ei muista luomisen alusta paljoakaan, mutta hän muistaa Cthulhun lempeän, isällisen sylin. Cthulhu hoivasi ja hoiti Pällervöä vahvalla, mutta kiltillä otteella ja viihdytti tätä parhaansa mukaan. Pällervö on aikojen alusta ollut itsenäinen ja sinnikäs, omanarvontuntoinen vahva norppatar. Pällervö kuitenkin kärsi yksinäisyydestä ja kaipasi lajitoveria. Vaikka hän oli rautaakin lujempi, niin ihan kuin raudallakin, Pällervön sydämelläkin on sulamispiste ja Pällervö oli kovasti olomuodon muutoksen tarpeessa. Vahvinkin johtaja tarvitsee jotain, ketä johdattaa.

Cthulhu näki Pällervön kärsimyksen, mutta ei ollut vielä toipunut täysin Pällervön luomisesta ja näin ei kyennyt luovuttamaan lonkeroitansa uuteen elävään olentoon. Hän kuitenkin keksi, että Pällervön sarvesta saisi ripauksella taikaa loihdittua heimolaisen. Pienellä määrällä magiaa ja uhrausta Cthulhu voisi varmistaa, ettei maan päällä ole yksinäistä enää. Näin hän pyysi Pällervöltä suostumusta kertoen hänelle myös seurauksista. Taatakseen lajitoveruuden Pällervön tulisi luopua jostain hänelle tärkeästä ja turvaa luovasta ominaisuudesta, Pällervön sarvesta. Cthulhun sydäntä riipaisi ajatus hänen rakkaasta rasvapallerostaan ilman puolustuskeinoja täysin haavoittuvaisena ekstraterrestiaalisille hyökkäyksille. Hän oli kuitenkin valmis tekemään lähes mitä tahansa varmistaakseen jälkeläisensä onnen. Pällervön ei tarvinnut kahta kertaa asiaa pohtia, hän tiesi olevansa valmis luopumaan vaikka vasemmasta räpylästään kumppanuuden tunteen takia. Näin Cthulhu aloitti rituaalin keräämällä haaviinsa tarvittavat ainesosat:

• keijupölyä
• suolaisia kyyneleitä
• puhdasta etanolia
• kourallinen epätoivoa

Cthulhu keräsi ainekset savipataan ja lausui jumalallisella kielellä kuolleita loitsuja. Ja BOOM! Padasta ryömi, hitaasti mutta varmasti, ylös hyvällä rasvapeitteellä varustettu suojaiän ylittänyt urosnorppa. Norppa, joka nimitettiin Pullervoksi.

Pällervö ei voinut uskoa silmiänsä. Voi mikä uljaus. Voi mikä miehisen raukea laupeus. Voi mikä masu. Edes Pullervon epätyylikkäästi asettuneet rinkulat eivät riittäneet kääntämään Pällervön himokasta katsetta tästä luomistyön tuotoksesta. Ei tarvittu vuosituhansia aikaa, että Pällervölle selvisi, että valitettavasti älykkyys ei selviytynyt metamorfoosissa ja Pullervo ei sattumoisin ollut mikään Saimaan rannan sähäköin särki. Tämä oli kuitenkin pieni vika ja vielä pienempi hinta siitä, että saisi vihdoinkin kokea aidon yhteyden toiseen toveriin. Tämä oli kauniin tarinan alku ja pyhän jumalperheen syntytarina.